Entä jos kaupassa käynti ei ole vain ostamista, vaan yksi viimeisistä arjen paikoista, jossa törmäämme toisiimme?
Barcelona nimettiin vuoden 2026 European Capital of Small Retail -kaupungiksi EU:n aloitteessa, jossa palkitaan kaupunkeja, jotka tukevat pientä kivijalkakauppaa ja elävää keskustaa. Tunnustuksen ytimessä ei ole pelkkä kauppojen määrä, vaan kaupungin päämäärätietoinen politiikka keskustan elinvoiman edistämiseksi. Barcelonalla on yli 40 toimenpidettä mm. kestävyyteen, digitalisaatioon, liikkumiseen ja yrittäjyyteen liittyen.
Erityisen kiinnostava signaali on Amunt Persianes (“Raise the Shutters”). Kaupunki on käyttänyt noin 17 M€ tyhjien katutason liiketilojen hankintaan ja tarjoaa niitä yrittäjille 30–50 % markkinahintaa edullisemmin. Eli kauppatila nähdään julkisena infrastruktuurina, ei vain markkinan sivutuotteena.
Miksi tämä voi merkitä? Palveluiden kitkan poistaminen (automaatiolla, sovelluksilla, noudolla, kotiinkuljetuksilla) on yksi keskeisistä trendeistä, mutta Barcelonan malli painottaa toista arvoa – katutason toimintaa työpaikkoina, turvallisuuden tunteena, naapuruston identiteettinä ja heikkoina, yhteiskuntaan liimaavina siteinä – satunnaisina kohtaamisina, joita emme algortimien myötä saa.
Onhan tässä riskinsäkin. Julkinen sektori voi alkaa valita ketkä tässä yhtälössä voittavat, vääristää vuokramarkkinaa tai tukea toimintaa, joka ei kannata pitkällä aikavälillä. Epävarmuus liittyy etenkin siihen, miten vaikutuksia mitataan. Painotetaanko sosiaalista puolta, vai painaako liiketilojen käyttöaste enemmän?
Mitä jos kaupunkien elinvoimapolitiikka kääntyy kivijalka ensin -ajatteluun samaan tapaan kuin teihin tai joukkoliikenteeseen investoidaan?
Millaisia arjen kohtaamispaikkoja kannattaisi suojella tai edistää, ja mitkä taas saisi huoletta automatisoida?
Lähteet:
– https://www.trendwatching.com/innovations/why-europes-first-capital-of-small-retail-treats-shops-as-public-infrastructure
– https://ajuntament.barcelona.cat/comerc/en/european-capital-of-small-retail
Leave a Reply