Suomalaisten ja tanskalaisten tulevaisuusnäkymiä kuvaa kolme ajankohtaista dokumenttia. Demokratian heikkeneminen, visioiden puute ja tulevaisuussynkkyys on vallannut alaa, joten halusin katsoa, mitä nämä kertovat mielialoista ja näkymistä. Huomiona, kysymys ei ole vain asenteista, vaan siitä, millaista tukea ja voimaa nämä tulevaisuuskuvat antavat politiikalle ja yhteiselle tekemiselle. Dokumentit ovat:
– Sitran tulevaisuusbarometri 2025
– Valtioneuvoston kanslian 9.10.2025 julkaisema Kansalaispulssi
– Copenhagen institute for futures studies (CIFS) julkaisema Futures barometer 2025
TLDR: Suomessa ja Tanskassa yleinen tulevaisuus näyttäytyy synkkänä, vaikka omaan elämään suhtaudutaankin vielä kohtuullisen toiveikkaasti. Politiikkaa vaivaa lyhytnäköisyys ja innostavien, pitkän aikavälin visioiden puute
Selvitykset eivät ole suoraan rinnastettavissa: Kansalaispulssi on laaja, jatkuva pulssimittaus, CIFS:n Futures Barometer kysyy harvempia mutta syvemmin avattuja kysymyksiä, ja Sitran Tulevaisuusbarometri sijoittuu näiden väliin. Lisäksi kysymysten muoto vaikuttaa: suomalaiset vastaavat usein valmiista vaihtoehdoista, kun taas tanskalaisilta kysyttiin myös avoimia kysymyksiä, mikä nostaa esiin hieman abstraktimpia toiveita ja pelkoja.
Keskityn kahden asian vertailuun – kuinka positiivisena/negatiivisena tulevaisuus nähdään, ja miten päätöksentekoon suhtaudutaan.
Tulevaisuusnäkymät
Millaisena tulevaisuus näyttäytyy näissä dokumenteissa? Yksi viesti toistuu kaikissa kolmessa selvityksessä: luottamus yhteiseen tulevaisuuteen on heikkoa. Oma tulevaisuus näyttää yhä kohtuullisen valoisalta, mutta usko siihen, että maailma olisi menossa parempaan suuntaan – saati että jälkipolvilla menisi paremmin – on selvästi rapautunut
Vaihtelua on, vaikka tulokset ovatkin saman suuntaisia. On silmiinpistävää, että eri tavalla kysyttynä ja kohdistettuna vastauksetkin muuttuvat. Alla olevat kuvat korostavat tätä. Henkilökohtainen tulevaisuus näyttää paljon paremmalta kuin yleinen tulevaisuus, ja nuorilla on negatiivisuus jo suorastaan vähäistä, kun ääripäissä on innokkuus ja pelokkuus. Ja vaikka 51% tanskalaisista näkee tulevaisuuden pääsääntöisesti toiveikkaana, vain 24% näkee jälkipolvien tulevaisuuden omaan elämään verrattuna parempana.
Se, että oma tulevaisuus nähdään optimistisena samalla kun yleinen tulevaisuus näkyy heikolta on hyvin tunnistettu ja tutkittukin ilmiö, ja tunnetaan nimillä optimism gap tai future personal exemption fallacy. Tästä on hyviä huomioita CIFS:n julkaisussa.
Päätöksenteko ja politiikka
Poliittisen (ja suomessa myös paikallisen) päätöksenteon nähdään olevan lyhytnäköistä. Lisäksi ajatellaan, että visiot puuttuvat poliittisesta keskustelusta.
Päättäjien ja kansalaisten välillä on melko räikeitä eroja. Kannattaa tutustua Sitran julkaisuun tarkemmin jos tämä kiinnostaa.
Vielä viimeisenä vertailuna, millaisiin asioihin toiveet ja pelot kiinnittyvät? Tätä ei suoraan kysytty suomalaisissa selvityksissä, joten nostin vertailuun kysymykset siitä, mitkä yhteiskunnalliset teemat pitäisi olla poliittisen päätöksenteon fokuksessa. Suomalaisilla korostuu hyvinvointi, turvallisuus ja työllisyys.
Tanskalaisilta taas kysyttiin, miltä maailma näyttää jos se toteutuu kuten he toivovat tai pelkäävät. Tosi kiinnostava kysymys, ja myös esitystapa! Henkilökohtaisella tasolla yksinäisyys, sairaus, köyhyys ja kuolema ovat suurimmat pelonaiheet. Toivoa puolestaan ruokkivat perhe, vapaus, turvallisuus, fyysinen terveys ja hyvinvointi. Kun tarkastellaan käsityksiä maailmasta kokonaisuutena, vastauksissa korostuvat selkeimmin sodan pelko ja rauhan toivo.
On tosi kiehtovaa, ja myös tärkeä huomata, että tulevaisuusnäkymät heijastavat vahvasti nykyhetkeä: toiveet ja pelot vaihtuvat sen mukaan, mitä juuri nyt koemme tärkeimmäksi ja uhkaavimmaksi. Kuten CIFS:n julkaisussa todetaan, jos tanskalaisia olisi kysytty vuonna 2020, vastauksissa korostuisivat todennäköisesti pandemiaan liittyvät uhat ja ilmastokriisi ”ilmastovaalien” jälkitunnelmissa; jos taas vuonna 2010, talouskriisi ja taloudellinen epävarmuus värittäisivät näkymiä. “On the other hand, in 2025 we seem to be seeing a decline in concern about the impacts of climate change, which may seem irrational considering how our global CO2 emissions are only increasing. It is natural for our concerns to shift in response to what feels most pressing in the present.”
Tulevaisuutta 20 vuoden päähän on hyvin vaikea ajatella ilman nykyhetken painotuksia: emme katso tulevaa suoraan, vaan nykyiset kriisit, keskustelut ja pelot toimivat koko ajan suodattimena sille, millaisia tulevaisuuksia ylipäätään pystymme kuvittelemaan. Tämän vuoksi tulevaisuustietoisuus tai tulevaisuuslukutaito, mitä myös nämä tulevaisuusbarometritkin osaltaan edistävät, on todella tärkeää.
Kuten CIFS:n julkaisussa todetaan, käsitykset tulevaisuudesta sekä heijastavat yhteiskunnallista muutosta että auttavat ymmärtämään, miksi toimimme nykyhetkessä niin kuin toimimme. Tulevaisuuteen liittyvä optimismi ja pessimismi voivat syntyä reaktioina laajempiin yhteiskunnallisiin kehityskulkuihin (kuten ikärakenteen muutos) mutta ne myös muovaavat muutosta. Pessimismi voi johtaa apatiaan ja heikentää sekä sosiaalista yhtenäisyyttä että poliittisen järjestelmän vakautta ja toimivuutta. Vastaavasti optimismi ja kokemus toimijuudesta – käsitys siitä, että voimme ainakin jossain määrin vaikuttaa tulevaisuuteen – voivat toimia sekä yksilö- että yhteisötasolla motivoivina ja rakentavina voimina.
Tässä vielä Geminin tekemä infograafi Tulevaisuusbarometrien eroista ja yhtäläisyyksistä
Selvitykset mittaavat yhtä aikaa sekä mielialoja että sitä, millaista tulevaisuutta pidämme ylipäätään mahdollisena, ja siksi ne kertovat suoraan myös demokratian tilasta. Jos haluamme, että seuraavissa mittauksissa näkyy enemmän yhteistä toivoa eikä pelkkää varautuneisuutta, meidän on uskallettava rakentaa politiikkaa, joka katsoo nykyistä kauemmas ja ottaa ihmisten tulevaisuudenpelot ja -toiveet tosissaan sekä vahvistettava meidän kaikkien tulevaisuusosaamista.
Lähteet:
– Sitra tulevaisuusbarometri 2025
– CIFS futures barometer 2025
– Kansalaispulssi
Leave a Reply