Mitä jos ravintoloiden hiljaiset aamut olisivat korttelin yhteinen olohuone? Voisiko kaupallinen tila lievittää yksinäisyyttä ja rakentaa yhteisöllisyyttä paremmin kuin julkinen sektori?
Mooie Boules on avannut kaikki yhdeksän pelibaariansa päivisin ilmaiseksi paikallisten ryhmien käyttöön Mooie Buurt -säätiön kautta. Tilat toimivat päivisin yhteisöjä varten, eikä niistä tarvitse maksaa vuokraa, ei ole minimiostojen vaadetta, ja talo tarjoaa pelit ja juomat. Tähän mennessä on mahdollistettu jo 5 500 kohtaamista, ja 45 % osallistujista on kokenut naapurustoyhteyden vahvistuneen.
Tästä tekee erittäin kiehtovaa se, että tämä ei ole mikään kampanja, vaan yritys kustantaa nämä omilla tuotoillaan. Voiko tämä merkitä jonkinlaista siirtymää “vastuullisuusteatterista” yhteiskunnallisen/paikallisen julkisen hyödyn edistämiseen? Tietty onhan tästä yritykselle mahdollisesti kaupallistakin hyötyä – päiväaikaan alikäytössä oleva tila muuttuu sosiaaliseksi pääomaksi, joka voi sitouttaa asiakkaita ja mutta myös työntekijöitä.
Mitä jos tämä laajenisi eri käyttötarkoituksiin? Esim.
– kirjastot ja nuorisotilat solmisivat “päiväkumppanuuksia” ravintolaketjujen kanssa, kunnan huolehtiessa toiminnan ohjaajat?
– kauppakeskukset antaisivat tyhjät liiketilat aamupäivisin kielikahviloille ja viranomaisten matalan kynnyksen palveluille?
– työpaikkaruokalat avautuisivat lounaan ulkopuolella alueen yhdistyksille ja muille toimijoille?
Missä suomalaisessa ketjussa olisi eniten “kuollutta aikaa”, joka kannattaisi avata naapurustolle ensimmäiseksi? Mitä vaaditaan, että toiminnasta voi tehdä jatkuvaa, ilman hankerahaa pyörivää? Onko tällaista jo meillä jossain?
Lähteet:
– https://www.trendwatching.com/innovations/during-off-peak-hours-hospitality-chain-mooie-boules-repurposes-venues-as-community-hubs
– https://mooieboules.nl/
Leave a Reply