Entä jos valtameriä suojeltaisiin yli valtiorajojen, mutta paikallisista lähtökohdista?
Melanesian Ocean Reserve on ehdotus alkuperäiskansojen johtamasta merisuojelualueesta, joka kattaisi yli kuusi miljoonaa neliökilometriä Tyynellämerellä. Siinä on kaksi poikkeuksellista asiaa: suojelu ulottuu useiden talousvyöhykkeiden yli (Solomon-saaret, Papua-Uusi-Guinea, Vanuatu, Uusi-Kaledonia) ja johtaminen rakentuu perinnetiedon varaan, jota “moderni” tiede ja alueellinen politiinen yhteistyö tukee.
Toiminta rakentuu neljälle pilarille (oli niin hankala suomentaa täsmällisesti, että jätin englanniksi😅):
- Ocean transparency and monitoring: Leveraging both local populations and technological tools to oversee activity across vast ocean spaces.
- Indigenous-led investment: Building pathways for Indigenous communities to participate in and benefit from the sustainable ocean economy.
- Sustainable transport and reconnection: Restoring traditional ocean-based transport systems to renew the cultural and practical relationship between people and sea.
- Knowledge integration: Blending modern science with ancestral knowledge to better understand and care for the marine environment.
Tämä on hyvin virkistävä uusi toimintamalli. Kestävyysmurroksessa on tarpeen ottaa kaikki työkalut käyttöön, ja alkuperäiskansojen rooliin on ainakin tulevaisuudentutkimuksen puolella myös herätty.
Miten tämä meillä voisi näkyä? Alkuperäiskansoilla on huomattava määrä ymmärrystä ja tietoa, mikä tieteeseen yhdistettynä voi tuoda uusia tapoja, ja myös uutta intohimoa, ympäristön hyvinvoinnin ylläpitämiseen.
Leave a Reply