Sauli Hyväri

Ennakoinnin näkökulma

Minua kun sattuu kiinnostamaan erityisesti tulevaisuustieto, artikkeli tarjoaa hyvän kehikon mitä kautta tulevaisuustiedon hyödyntämistä voi arvioida. Ennakointi nähdään usein dynaamisena kyvykkyytenä ja tulevaisuustiedon hyödyntämisen suhteen myös tarkastelu kyvykkyyksien osatekijöiden kautta on hyödyllistä (kts. artikkelista nostettu taulukko yllä – strategia, prosessit ja resurssit).

Pitkälti tulevaisuustieto istuu jo käytössä oleviin tietojohtamisen kehikoihin, eikä erillistä rakennetta kannata luoda, mutta tiedon luonteen vuoksi on jotain erityishuomioita – tietojohtaminen kun perinteisesti koskaa mennyttä ja nykyhetkeä koskevaa (määrällistä) tietoa, tulevaisuustiedon koskiessa nimensä mukaisesti tulevaisuutta koskevaa (usein laadullista) tietoa. Esimerkiksi heikkojen signaalien kerääminen ja jalostaminen, skenaarioiden laatiminen tai vaikkapa spekulatiiviset, asukkaita laajasti osallistavat prosessit, joiden tavoitteena on yhdessä luoda uusia suuntia ja mahdollisuuksia hyvinvointialueen palveluiden kehittämiseen.

Ylhäällä mainitut neljä kriittistä ulottuvuutta pätee sellaisenaan myös tulevaisuustietoon, mutta voi olla tärkeää keskustella siitä, mitä tulevaisuustiedon laadun varmistaminen tarkoittaa. Ennakoinnissa kun ei ole tarkoituksena laatia osuvia ennusteita. Ennemmin laatu pitää sisällään sen, ketä on kuultu ja ketä ei, millaisella tietopohjalla ja menetelmillä tietoa on tuotettu ja kuinka hyvin se vastaa sille asetettuihin tarpeisiin.

Pirhan käyttämä viitekehys, joka jakautuu kolmeen vaiheeseen – tiedon tuottaminen, tiedon jalostaminen ja tiedon hyödyntäminen – on myös mielekäs tapa tarkastella tulevaisuustiedon sykliä. Kaikilla vaiheilla on omat tavoitteensa, prosessinsa ja vastuunsa, joiden avulla voidaan varmistaa koko tiedon elinkaari. Näiden vaiheiden pohjalta on myös hyvä rakentaa kehittämisen tiekartta, kuten Pirhassa on tehty. Olennaista joka tapauksessa on, että koko malli kaikkine vaiheineen pyörii jatkuvasti. Tällä hetkellä on aika tyypillistä, että ennakointia tehdään ad hoc, tiettyyn tarpeeseen yksittäisinä harjoituksina.

Eli artikkeli tarjoaa useitakin työkaluja, joiden kautta voidaan arvioida ja suunnitella ennakoinnin kehittämistä hyvinvointialueilla – jatketaan näistä myöhemmin lisää.

Nostot sote-tietojohtamisen kehittäjille

Lopuksi vieä artikkelin johtopäätöksistä löytyvät nostot:

1. Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tiedon integraatiossa yhteisten nimittäjien tunnistaminen ja molempien professioiden erityispiirteiden huomiominen.
2. Uuden organisaation muodostaminen, toimintamallien vakiinnuttaminen ja niiden hyötyjen saavuttaminen vaativat pidemmän aikavälin tarkastelun. Huomioitava myös tavoiteasetannassa ja odotuksissa.
3. Tietojohtamisen kyvykkyyksien tarkastelu rakentumista tukevia tekijöitä laajasti resurssien, prosessien ja strategian pohjalta.