Millaista arkemme ja kontaktimme muihin ihmisiin olisi, jos emme olisi liimautuneita puhelimen näyttöön? Kuinka se muuttaisi elämyksiä, hiljaisia hetkiä odotustiloissa, taukoja työpaikoilla?
Helsingin Sanomat uutisoi tänään Ghostin keikasta, missä yleisön piti laittaa puhelimensa henkilökohtaiseen pussiin, josta sen sai pois vain erityisellä puhelinalueella. Jutun mukaan artisteja risoo puhelimen käyttö keikoilla, koska se vesittää yhtä keikkojen keskeistä asiaa, yhteisöllisyyttä.
Puhelinkieltoja viritellään kouluissa ja somen tehokkaampaa rajoittamista lapsille ja nuorille puuhaillaan ympäri maailmaa. Meillä kotopuolessa esimerkiksi Digirauha ry tekee hienoa työtä asian eteen.
Mutta kun me aikuisetkaan emme osaa olla näpräämättä puhelinta, edes keikkojen kaltaisen intensiivisen kokemuksen aikaan! Pitäisikö meitä tukea irroittamaan otteemme puhelimesta ja olemaan täysin läsnä? Jonkinlaisena vastauksena osa on hommannut yksinkertaisen puhelimen, kuten BoringPhone, jonka iskulauseena näyttäisi olevan ”Get your life back”.
Mitä jos ravintolassa ei voisi käyttää puhelinta? Elektroniset laitteet eivät toimisi leikkipuistoissa? Työnantajat hommaisivat työntekijöille legendaarisen Nokia 3210:n kaltaisia tyhmiä puhelimia, joilla voi vain soittaa ja viestitellä?
Miten se vaikuttaisi vuorovaikutukseen, yhdessä oloon, ajankäyttöön, kokemuksiimme? Ei meitä suomalaisia varmaan saa odotustilassa muiden kanssa keskustelemaan, mutta olisiko hetken tylsistyminen hyvä vai huono asia?
Mitä menettäisimme, mitä saisimme tilalle?
Kuva: ChatGPT
Vastaa