Julkaisin tekstin alunperin Linkedinissä 24.4.2025
Haluaisitko tekoälyllä varustetun papukaijan näköisen robotin kotiisi?:)
Kotona asumista tukeva teknologia on mennyt tällä vuosituhannella reilusti eteenpäin, ja sille on kova kysyntä. Kehitys on painottunut ikääntyneiden tarpeisiin, mutta usein teknolgia on käytettävissä myös muille tukea tarvitsevi
lle. Tämän postauksen innoitti, kun Kickstarterissa näin laitteen, joka oli papukaijan näköinen tekoälyapuri. Siinä oli huomaamaton kamera (ja kaatumishälytin) ja siihen pystyi soittamaan. Mutta se ei ollut vain turvalaite – se oli myös seuraa. Keskustelukumppani.
Ja se herätti kysymyksen: millaisia muotoja nämä apurit voivat tulevaisuudessa saada? Ja mitä jos laite muistuttaakin jotakuta tuttua? Meillä on jo teknologiaa, jolla voidaan mallintaa edesmenneen henkilön ääntä, tyyliä, jopa persoonallisuutta (kulkee esim. termillä grieftech. Kiehtova ja monitahoinen ilmiö!).
Kuvitellaanpa hetki: takan reunalla, keskeisellä paikalla on komea tuhkauurna – ja vieressä näyttö, josta edesmennyt omainen tervehtii tutulla äänellä ja neuvoo arjen askareissa. Lohtua vai loukkaus muistolle? Mitenhän tähänkin kaikkeen tulisi suhtautua? Minusta viime vuosien tekoälykehitys, etenkin LLM:ien kohdalla, tukee kotona asumisen tukea tarvitsevia henkilöitä.
Puhe on pääsääntöisesti oivallinen tapa käyttää laitteita, etenkin tässä kohderyhmässä. Tekoälyapuri ei väsy toistamaan samaa asiaa kymmenettä kertaa saman päivän aikana, ja se myös voi tunnistaa toimivat tavat saada toimintaa aikaiseksi.
Eettiset kysymykset ovat merkittäviä, eikä käyttöönottoa pidä ajatella turhan pikaisesti.
Tästä huolimatta uskon, että tämän kaltaisten ratkaisujen käyttöö kasvaa tulevina vuosina melko hurjaa vauhtia. Ottaisitko sinä kotiisi tekoälypapukaijan? Tai ehkä ennemmin talitintin? Ilmaisena vinkkinä lopuksi: tätä ei ehkä kannata markkinoida sillä, että ei me tarvita hoitajia ku me voidaan ostaa näitä papukaijoja😉
Vastaa