Julkaisin tekstin alunperin Linkedinissä 21.4.2023
Tänään mietityttää sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit.
Siinä pohdituttaa useampikin asia, mutta erityisesti lähijohtoon/esihenkilöihin liittyvät kysymykset. Tällä hetkellä resurssitilanne on parempi kuin tulee olemaan vuosiin, mikä tuntuu aika hurjalta. Seuraavien vuosien aikana lähijohdosta iso osa eläköityy – kuinka asia huomioidaan tällä hetkellä?
Jos posin kautta mennään, niin tässähän on periaatteessa suuri mahdollisuus, kun miettii keskustelua lähijohdon kehittämisen polttavista tarpeista. Jos nyt panostetaan tulevien lähijohtajien kouluttamiseen ja kokemuksen kerryttämiseen, voisi viiden vuoden päästä olla jo isoja muutoksia tapahtunut. Tietysti tätä organisaatioissa jo tapahtuu, mutta kuinka pitkälle ja laajasti asiaa on mietitty – kouluttaminen ei kuitenkaan hetkessä tapahdu, ja ulkopuolelta rekrytointi on tosi haastavaa resurssien vähyydestä johtuen.
Onko nyt käsillä mahdollisuus miettiä uudistuvan johdon kautta johtamisen ja organisaatiokulttuurin kehittämistä uudelleen? Kuinka vahvaa substanssiosaamista johtajilta vaaditaan, voisiko työntekijöiden motivaatiotekijöitä ymmärtävä ”valmentava” johtaja toimia ilman sotealan kokemusta? Voitaisiinko työtä muotoilla enemmän myös työntekijöiden tarpeista ja vahvuuksista ponnistavaksi? Millainen tulisi olla sosiaali- ja terveydenhuollon osastonhoitaja/palveluesimies vuonna 2027? Onko vaatimukset erilaisia kuin tällä hetkellä?
Vastaa