Torakat muuttuvat ensihoidon robottialustoiksi
Australialaiset tutkijat ovat muuttaneet eläviä torakoita etäohjattaviksi biohybridiroboteiksi, jotka voivat etsiä ihmisiä ja kuljettaa injektoitavaa lääkettä paikkoihin, joihin pelastajat eivät pääse.
Kuvaus ja merkitys sotelle
University of Queenslandin ja UNSW:n tutkijat rakensivat niin kutsuttuja Paraborg-järjestelmiä Macropanesthia rhinoceros-torakoista, jotka ovat maailman painavimpia torakoita (35g). Eläimeen istutettujen elektrodien avulla sen kääntymistä ja liikkumista voidaan ohjata sähköisesti. Selässä kulkeva elektroniikka voi sisältää kameran tai pienen etäaktivoitavan injektiolaitteen. Tutkijoiden visiossa useiden hyönteisten parvi voisi etsiä maanjäristyksessä raunioihin jääneitä ihmisiä. Toinen välittäisi kuvaa ja toinen lääkettä, ja ammattilainen päättäisi etänä injektion antamisesta. Sopivia tehtäviä voisi hyvin kuvitella muitakin.
Sen lisäksi että hyönteisiä ylipäänsä pyritään hyödyntämään ensiavussa, on kiinnostavaa tällainen kyborg-lähestystapa. Pienen, energiatehokkaan ja epätasaisessa ympäristössä ketterän robotin rakentaminen kokonaan keinotekoisesti on vaikeaa. Kyborgissa suuri osa tästä teknologiasta on valmiina – tukiranka, lihakset, aistijärjestelmä, hermosto ja kyky sopeuttaa liikkumista ympäristöön. Tutkijat arvioivat tämän voivan vähentää sekä energiantarvetta että pienten robottien teknistä monimutkaisuutta.
Soten näkökulmasta ensimmäinen, ja ehkä ainoakin, käyttökohde olisi katastrofi- ja ensihoito, jossa potilasta ei pystytä vielä saavuttamaan. Nykyisessä kokeessa injektiota ei kuitenkaan testattu ihmisellä. Tutkijat toteavat, että käytetyn neulan pistovoima oli liian suuri, jotta tulosta voitaisiin suoraan tulkita turvalliseksi ihmisiholle. Tutkijat ehdottavatkin tämän ohittamista uudehkolla tavalla korvata neulat, eli mikroneulalaastareita. Myös langaton yhteys, hyönteisen ennakoimaton liike, annoskoko ja lääkkeen säilyminen toimintakykyisenä ovat ratkaisemattomia ongelmia. Ratkaistavaa riittää myös eettisessä näkökulmassa. Tutkimuksessa huomautetaan, ettei selkärangattomien biohybriditutkimukselle ole vielä vakiintuneita eettisiä ohjeita. Tutkijoiden mukaan eläimille järjestettiin asianmukaiset elinolosuhteet, ja ne olivat nukutettuina elektrodien asentamisen aikana.
Epävarmuus on tässä hyvin suurta, kun järjestelmää ei ole testattu labran ulkopuolella. Jos biohybridirobotiikka osoittautuu hyödyllisiksi joissakin tehtävissä, soten ja pelastustoimen teknologiavalintoihin voi siten tulla uusi ulottuvuus. Ja saadaan vetää pitkää tikkua siitä, kuka ottaa torakkaparven hoidon, koulutuksen ja tehtävälle kuljetuksen vastuullensa!
Mitä kannattaa seurata?
Testataanko Paraborg-järjestelmää seuraavaksi realistisissa raunio-, tunneli- tai katastrofiympäristöissä eikä vain laboratorio-olosuhteissa.
Pystytäänkö injektiomekanismi muuttamaan ihmiselle turvalliseksi esimerkiksi mikroneulojen avulla ja osoittamaan lääkkeen annostelu kliinisesti relevantilla annoksella.
Siirtyvätkö biohybridit pelkästä uhrien paikantamisesta muihin ensihoitotoimiin, kuten elintoimintojen mittaamiseen tai kaksisuuntaiseen viestintään.