Ruoka alkaa siirtyä sosiaalituesta osaksi sairauden hoitoa
Massachusettsin Medicaid-ohjelmassa sairauksiin räätälöityjen kotiaterioiden saamiseen liittyi selvästi vähemmän sairaalahoitoa ja päivystyskäyntejä, ja terveysmenojen kustannusten pieneneminen kattoi lähes koko ohjelman kustannukset (98%). Signaali haastaa soten palvelurajoja: joillekin potilaille ruoan järjestäminen voi olla lääkkeen tai vastaanottokäynnin kaltainen osa hoitoa, ei erillinen sosiaalinen tukipalvelu.
Kuvaus ja merkitys sotelle
Massachusettsin Medicaid-järjestelmässä pienituloisille ja ravitsemukseen liittyviä sairauksia (kuten diabetes tai krooninen munuaisten vajaatoiminta) sairastaville tarjottiin lääketieteellisesti räätälöityjä aterioita. Osallistujille toimitettiin kotiin viikoittain kymmenen valmista ateriaa ja välipaloja, tavallisesti noin kuuden kuukauden ajan. Ravitsemusterapeutti valitsi ateriat diagnoosien, muiden sairauksien ja ruokavaliotarpeiden perusteella. Ohjelman kustannus oli 125 dollaria viikossa henkilöä kohti. Tutkimuksessa aterioita saaneilla oli ohjelman aikana 31 % vähemmän sairaalahoitoja ja 20 % vähemmän päivystyskäyntejä kuin vertailuryhmällä. Kokonaiskustannukset laskivat keskimäärin 3 433 dollaria henkilöä kohti, kun ateriaohjelman keskimääräinen kustannus oli 3 512 dollaria. Näin terveydenhuollon kustannusten väheneminen kattoi 98 % intervention hinnasta. Suurimmat nettosäästöt havaittiin muun muassa sydän- ja verisuonisairauksia, kroonista munuaissairautta, diabetesta tai paljon samanaikaisia sairauksia sairastavilla.
Kiinnostava muutos on hoidon laajeneminen kliinisen palvelun ulkopuolelle. Palvelujärjestelmälle voi olla taloudellisesti järkevää maksaa itse ruoasta eikä vain hoitaa sen puutteiden seurauksia. Tällöin raja terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen ja arkisen elämän tuen välillä alkaa hämärtyä. Paljon puhuttua so + te -integraatiota? Ravitsemuksen huomioiminen on sairauden hoidossa peruskauraa nykyäänkin, mutta voisiko hyvinvointialue nykyistä systemaattisemmin arvioida, onko potilaan ruokaturva tai kyky valmistaa sopivaa ruokaa riittävä. Joissakin ryhmissä aterioiden järjestäminen voisi mahdollisesti olla kustannustehokkaampaa kuin toistuvien pahenemisvaiheiden hoitaminen.
Tuloksista ei toki voi tehdä suoria johtopäätöksiä Suomen tilanteeseen ja tutkimuksessa oli muutenkin omat rajoitteensa. Tutkimus pistää kuitenkin miettimään, mikä kaikki ns. potilaan omalle kontolle kuuluva asia voisi olla taloudellisesti järkevää huolehtiakin sotejärjestelmän kautta.
Mitä kannattaa seurata?
Toistetaanko vastaavat kustannus- ja palvelunkäyttövaikutukset satunnaistetuissa tutkimuksissa ja Euroopan terveydenhuoltojärjestelmissä.
Määritelläänkö tarkemmin potilasryhmät, joissa lääketieteellisesti räätälöidyt ateriat tuottavat nettosäästöä ja joissa vaikutusta ei synny.
Kokeillaanko Suomessa malleja, joissa hyvinvointialue rahoittaa määräajaksi yksilöllisesti suunniteltuja aterioita suuren riskin potilaille.
Lähde
Medically tailored meals receipt and healthcare utilization and costs in Massachusetts’ Medicaid demonstration
Lähdehuomio
Laaja politiikkatason arviointi tarkasteli 1 866:ta Massachusettsin Medicaid-järjestelmässä lääketieteellisesti räätälöityjä aterioita saanutta henkilöä ja 1 372 vertailuhenkilöä vuosina 2020–2023. Aterioiden saamiseen liittyi 31 % vähemmän sairaalahoitoja, 20 % vähemmän päivystyskäyntejä ja keskimäärin 3 433 dollaria pienemmät terveydenhuollon kustannukset ohjelman aikana; säästö kattoi 98 % ateriaohjelman kustannuksista. Tutkimus ei ollut satunnaistettu, joten kausaalista vaikutusta ei voida varmistaa, vaikka tulokset säilyivät useissa herkkyysanalyyseissä ja negatiivisessa kontrollissa.