Suomessa ja monissa muissa maissa ikääntyneiden palvelujen keskeinen tavoite on ollut mahdollistaa kotona asuminen mahdollisimman pitkään. Shelterforcen kuvaamassa yhdysvaltalaisessa keskustelussa tätä lähtökohtaa kuitenkin haastetaan. Asiantuntijoiden mukaan tärkeämpää kuin on mahdollisuus pysyä osana tuttua yhteisöä ja elää turvallisesti, itsenäisesti ja mielekkäästi.

Muutos voidaan tiivistää siirtymänä “aging in place” -ajattelusta “aging in community” -ajatteluun. Ikääntyneen hyvä arki ei tällöin synny pelkästään kotihoidosta tai asunnon esteettömyydestä. Ratkaisevia voivat olla myös julkinen liikenne, kaupat, kirjastot, puistot, ateriapalvelut, lääkkeiden toimitus, sosiaalinen toiminta sekä mahdollisuus saada apua läheisiltä ja muilta yhteisön jäseniltä. Artikkelissa korostetaan, että sama asunto voi olla huono paikka ikääntyä, jos ihminen jää sinne eristyksiin ilman riittävää tukea.

Pitäisikö meillä arvioida uudelleen kotona asumisen tavoitteita? Mittarina ei olisi vain se, kuinka pitkään ihminen välttää ympärivuorokautista hoitoa, vaan myös se, pystyykö hän liikkumaan, osallistumaan, tapaamaan muita ja saamaan tarvitsemansa palvelut. Joillekin paras ratkaisu voisi olla muuttaminen esteettömämpään asuntoon saman alueen sisällä ennemmin kuin nykyisen kodin ylläpitäminen yhä suuremmalla kotihoidon määrällä. Samalla vastuu ikääntymisestä laajenisi soten ulkopuolelle. Hyvä ikääntyminen riippuisi entistä enemmän asumisesta, kaupunkisuunnittelusta, liikenteestä, järjestöistä, paikallisista palveluista ja yhteisöllisyydestä. Tässä olisi hyvinvointialueiden yhdyspintatyö keskeisessä roolissa, kun vanhuspalvelujen onnistumista ei ratkaista vain hoivahenkilöstöllä vaan sillä, millaisessa ympäristössä ihmiset vanhenevat.

Tulkintaan liittyy kuitenkin riski. Yhteisöllisyyttä ei pidä käyttää perusteena siirtää ammatillista hoivavastuuta perheille tai naapureille. Artikkelissa muistutetaan, että suuri osa kotiin jäämisen mahdollistavasta hoivasta on jo läheisten vastuulla, eikä tämä työ ole perheille tosiasiassa ilmaista. Olemme joka tapauksessa jonkinlaisen siirtymän äärellä hoivan suhteen, tästä Demos Helsingin Hoivan uusi aika-julkaisu on erinomainen kuvaus. Huomiona myös, että Suomessa yhteisöllinen asuminen on rantautunut nopeasti kaikille hyvinvointialueille, mutta väittäisin, että siinä ei tämän signaalin kaltaista holistista siirtymää ole tapahtunut.