PRISM-LT-hankkeessa kehitetään 3D-bioprinttausmenetelmää, jossa kantasoluja sisältäviin rakennusosiin yhdistetään geneettisesti muokattuja bakteereita tai hiivoja. Mikro-organismit toimivat biologisina ohjaajina – ne reagoi solujen erilaistumiseen ja tuottavat kasvutekijöitä, joiden avulla kudoksen kehitystä pyritään säätelemään paikallisesti. Hankkeessa on tuotettu laboratorio-olosuhteissa luu-, rasva- ja lihaskudosta, mutta rakenteet ovat vielä pieniä ja teknologian skaalaaminen on ratkaisematta.

Kyse ei ole enää vain bioprinttauksen yleisestä mahdollisuudesta. Teknologiaan tuodaan aktiivisesti biologisesti reagoivia komponentteja, ja samalla hankkeessa selvitetään jo sääntelypolkua muun muassa Euroopan lääkeviraston kanssa. Tämä viittaa mahdolliseen siirtymään perustutkimuksesta kohti vaihetta, jossa elävien materiaalien turvallisuus, luokittelu ja hyväksyntä alkavat muodostua teknisen kehityksen rinnalle.

Valitettavasti lähivuosien kiinnostavin sovellus ei ole välttämättä ihmiselle siirrettävä bioprintattu kudos. Sen sijaan tavoitteena on laboratorioissa käytettävä potilas- tai sairausspesifi kudosmalli. Hankkeen terveyssovelluksessa rakennetaan esimerkiksi luuytimen 3D-malleja leukemialääkkeiden tutkimiseen. Jos tällaiset mallit osoittautuvat toistettaviksi ja ennustavat ihmisellä tapahtuvia lääkevasteita nykyisiä malleja paremmin, ne voivat myöhemmin muuttaa lääkekehitystä, tutkimussairaaloiden infrastruktuuria ja yksilöllistetyn lääketieteen menetelmiä.

Suomessa kehitys voisi koskea erityisesti sairaaloiden, biopankkien, tutkimuslaboratorioiden ja lääkealan yhteistyötä. Uudet kudosmallit saattaisivat synnyttää tarpeita biotulostuksen, soluviljelyn, geenimuokkauksen, laadunhallinnan ja biosuojauksen osaamiselle sekä yhteisille tutkimus- ja tietoinfrastruktuureille. Mahdollinen kliininen merkitys riippuu kuitenkin siitä, saadaanko malleille osoitettua selkeä lisäarvo verrattuna nykyisiin solu-, organoidi- ja eläinmalleihin.

Epävarmuus on suuri. Hanketoimijat itse toteavat käytännön sovellusten olevan vielä kaukana, eikä teknologian skaalautuvuutta ole osoitettu. Lisäksi eläviä soluja ja geneettisesti muokattuja mikro-organismeja yhdistävät materiaalit voivat kohdata merkittäviä turvallisuus-, valmistus- ja sääntelyesteitä. Signaali kannattaa siksi tulkita varhaiseksi muutokseksi tutkimus- ja sääntely-ympäristössä, ei ennusteeksi kliinisestä käyttöönotosta.